Heipähei taas kaikki vähäiset lukijat!
Sori tää tulee näin myöhään mut jotenki oon ollu tosi väsynyt tän koko viikon..
Joo tietty koulun alku vaikuttaa ja unirytmit sekasin.. Yhtään ei jaksais tätä pimeetä aikaa enää. Se väsyttää entisestään. Yöt nukun hyvin mutta aamut on niin tuskaa, olenhan sentään aamumörkö. Siis aamumöröllä tarkotan etten todellakaan ole aamuihmisiä!
Koulussa sujui syksyllä ainakin niin hyvin, että siihen jaksan ehkä panostaa jopa enemmän, jotta saisin vikan kakkosen pois niistä numeroista. Meillähän on arvostelu 1-3 ja mulla on muut kolmosia ja yks kakkonen. Okei niitä tulee lisää ja varmasti ykkösiäkin mutta ei saa lannistua.
Sitten lauantain tuntiin :D
Oltiin puolen aikaan tallilla ja hain pikku mussukan tarhasta. Orjuutin siinä pari ihmistä auttamaan mua ja Hennaa ;) No on neki tai ainaki toinen meitä orjuuttanut. :D
Satula selkään ja menoks. Lähin luottavaisin mielin kentälle vaikka olikin se 2 viikon tauko. Selkään ja liikkeelle holahop!
Aloin jo käynnissä pari kertaa muistuttaa raipalla että kuka sen vauhdin ja suunnan määrääkään. Nikkis alistui pian kohtaloonsa ja käveli reippaasti. Välillä se tuntui siltä, että kohta se räjähtää käsiin. Aattelin että ihan normi intoilua vaan. Hyvä et jaksaa liikkua.
Alettiin sitten ravailla ihan vaan kenttää ympäri. Oli ahdasta ja Nikkis ei ollut vielä ravissa tarpeeksi kuulolla että olis kääntynyt, joten jouduttiib jatkuvasti pysähtelemään toisten taakse.. Ja tiiän se oli mun syy ettei ollu tarpeeks hyvin vielä kuulolla koska hain vasta vauhtia.
Tapahtui jotain kummallista- autoja tuli ja meni eikä sanottu niistä mitään, jossain vaiheessa jonkun auto näytti niin hurjan pelottavalta et mäki jopa melkein kauhistuin ja kiljuin ja pomppasin alas selästä. No ei nyt sentään. En ees huomannut autoa, kunnes Nikkis poni päättää taas jälleen "pelästyä" autoa.. Roikuin kyljessä kiinni ja pysäytin jotenki oudolla tavalla sen ponin ja maaduin söpösti ja taitavasti. Mariannekin oikeen ihasteli et toi vaatii jo taitoo. :D En siis pudonnut vaan maaduin, laskeuduin, tulin alas. :D
Joo jatkettiin ravia ja yritti poni uusiksikin mutta eipäs päässyt vaan sai raipasta. Eipähän taas vähään aikaan tullut tyhmyyksiä mieleen. Pidettiin vissiin joku käyntitauko ja alettiin tekee laukkatehtävää.
Kolmikaarinen tien puolelle ja laukka tallinpuolelle. Ei siinä sit mitään. En jännittänyt ja laukkakin nousi tosi nätisti. Laukattiin se pitkä sivu ja Nikkis kuunteli pidätteenkin heti. Oon aika ylpee itestäni. Oon alkanu olee vähän kovempi! Siis en rupee jännittää jos Nikkis tekee jotain koska Marianne on opettanut mulle miten niissä tilanteissa pitää toimia! Oon alkanu luottaa itteeni paljon enemmän!
Nostettiin vielä toisen kerran ja poni päätti kiljasta oikeen riemusta kun oli niiin kivaa!
Vaihettiin suuntaa mut en ottanut laukkaa vasempaan koska polvi alkoi sattua tässä alkutunnin kohtauksesta :/
Pyörin keskellä ympyrää etten olisi muitten tiellä. Lopuksi kevenneltiin ja Nikkis olis kovasti halunnut vielä laukata! Ens kerralla sitten :)
Loppu käynnit ja alas. Nikkis pääsikin jo pois kun ei ratsastaja saapunutkaab. Vein sen siis talliin ja heitin loimen päälle ja tarhaan.
:)! Lauantaina taas sit tallille ja sillai
Heippa
Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti