Pullero!

Moi!
Tähän alkuun on pakko kertoo et yritin eilen ja sunnuntaina jo julkasta tätä, mutta blogger ei ollut samaa mieltä...

Mutta siis sori tää postaustauko.. Onneks Roosa on postaillut :)! Mutta siis, kolmena viimisenä kertana kun en ole postaillut, niin oon mennyt Nikkiksellä! :3

Alotetaan siitä kahden viikon takaisesta tunnista. Yllätyin tosiaan kun taululla lukikin Nikkis, eikä Kaisa. Mun oma pikku murunen! Eli en nyt hirveesti tästä tunnista pysty kertomaan koska en tosiaankaan muista.. Mut muistan et Nikkis oli tosi paljon vasenta pohjetta vasten, ja pohje ei mennyt kun vasta laukassa läpi! Onneksi edes silloin. Laukassa muutenkin kaikki toimi paremmin kun ravissa ja käynnissä. Laukka pysyi yllä ja pysyttiin oikealla reitillä. Tunti meni siis lopulta oikeen kivasti, lukuunottamatta tota vasenta pohjetta.. Päästiin kokeilemaan vähän pohkeenväistöäkin, joka ei oikeen sujunut, kun en sitä oo ennen oikeen tehnyt. Mutta en masentunut, koska Marianne ei ollut edes opettamassa. Sakarilla oli siis ähkyn oireita joten ekalla tunnilla ollut opetti meitä. :) Tajusin kuitenkin paljon uusia asioita tällä tunnilla. Ulko-ohjallakin saa hevosen takaisin uralle, jos sitä käyttää oikein. Eli johtavana ja sisäpohkeen kanssa. Näin kaula ei mene banaaniksi ja poni meni paremmin uralle takaisin.

Sitten viikon takaisesta lauantaista. Menin tallille jo kymmeneksi, koska lupasin Adalle kuvata :). Kuvailin sitten puolisen tuntia siinä, kunnes menin laittamaan ponia kuntoon. Nikkis tuli tarhassa vastaan korvat hörössä ja oli iloisen näköinen muutenkin. Tiesin että tää tunti tulee onnistuu :D!

Rupesin sit harjailee ja laitoin varusteet päälle. Kipsuteltiin kentälle ja holahop selkään vaan Adan auttamana.

Tästäkään kerrasta ei ole paljoakaan muistikuvia, kun tosiaan viime lauantainakin olin tunnilla.. Mutta yritetään jotain:

Ravissa vaan lähdin hakemaan reippautta ja kuuliaisuutta ponilta. Mentiin tiimalasin muotoisesti, eli siis aina kulmasta lähdettiin halkaisijalle, pari käyntiaskelta ja takaisin raviin. Tää onnistu tosi kivasti! Kevenneltiin joku aika siinä ja nyt en muista yhtään laukattiinko vai otettiinko harjotusravia sen jälkeen. Mennään siis laukkatehtävään, joka oli kahdeksikko. Ja kuten arvata saattaa, suunnan vaihtuessa, myös laukka vaihtuu. Tää oli tosi mukava tehtävä ja onnistuikin tosi hyvin, ekaksi kerraksi. Laukka vaihtui siis ravin kautta, en nyt sentää ihan niin prorider ole et tosta vaan opin laukanvaihdot suoraan ;). Mutta siis, poni laukkasi ehkä vähän laiskahkosti, mutta laukattiin kuitenkin. Ja ei nyt voi vaatia ponilta hirveen suuria, kun ratsastajakaan ei osaa kunnolla :D. Osaanhan mä laukat nostaa ja poni kääntyi hyvin, mutta stressasin sitä vaihtoa.. No, suoriuduttiin tehtävästä kunnialla läpi! Loppuaika kevenneltiin ja käveltiin tietenkin. 

Ja hei, positiivista molemmissa kerroissa oli se, että ei säikähdetty kertaakaan autoja ;)! Ollaan todellakin opittu jotain. 

Ei toki kaadettu tötsää...

Sitten siihen ihan tuoreeseen muistikuvaan! Eli viime lauantaihin.

Kipsuteltiin Hennan kanssa puoleksi tallille, ja Niksu tarhasta. Tein ihan perus harjailut ja muut jutskat ja aattelin et kello on jo jotain 10 vaille. Hain satulan ja suitset, katoin kelloa, joka oli vasta 20 vaille :D Hupsista- No jätin satulan siihen etukaarelle nojaamaan ja suitset naulaan ja jutskailee ihmisten kaa. Lopulta mulle sit tuli taas kiire.. En oikeen osaa tätä ajan hallintaa :D jos niin voi sanoo? Mutta ehdittiin kentälle ihan ajoissa ja kiipustin selkään. 

Alkukäynneissä nukuin ja poni laahusti. Marianne muistutti, että poni pitää saada hereille, sitten vasta tajusin miten me oikeen käveltiin/madeltiin. Vähän raippaa välillä, niin poni muisti kävellä.

Lähdettiin taivuttelemaan ponia. Nikkis on tosi huono taipumaan ja sen takia tää tehtävä tuntuu musta aina tosi kamalalta ja tuskaiselta. Poni vaan on niin jäykkä, ei auta mikään. Muutamia kertoja sain sen taipumaan edes vähän paremmin, mutta ei se kyllä läpi mennyt.. Jonkin aikaa siinä tahkottiin epätoivosesti, kunnes saatiin alkaa ravaamaan. Käynti ei oo enää mun juttu, paitsi lopuksi, kun pukkaa hikee hirveesti, mut alkukäynnit on aina tylsiä. Toki alkukäynnit on tärkeet just ponin herättämiseksi, ja lämmittelyyn, mutta se vaan on niiiin tylsää.. 

Ravailtiin kevyttä ravia vaan ympäri kenttää ja tehtiin voltteja. Aluksi oltiin reippaalla päällä, mutta kun täytyi alkaa tehdä töitä, niin hiipui vauhti lähes nollaan.. Alotettiin tarkkailemalla, että onko poni oikeesti kuulolla. Pitkillä sivuilla päästettiin ohjaa, ja katsottiin mihin suuntaan ja millä vauhdilla poni lähtee kulkemaan. Nikkis pysyi oikeestaan aika samanlaisena, ei hidastunut, ei kiihdyttänyt ja meni aikalailla sinne minne halusinkin. Oikein hyvin siis kuunteli. Mentiin toiseenkin suuntaan, joka on mulle vähän ehkä vaikeampi? Oikeaan suuntaan kallistutaan aina ja vauhti hiipuu nopeammin. Onneksi ei aina mennä oikeaa kierrosta. 

Laukkatehtävänä piti ensin mennä keskihalkaisijaa suoraan ja puomin yli, kääntyä vasemmalle tai oikealle ja nostaa suoristuksen jälkeen laukka. Jos nyt jotain positiivista mun ratsastuksesta vois sanoo, niin tää suoraan ratsastaminen on aika easy juttu :D Katsoo vaan hamaan tulevaisuuteen ja antaa pohkeita niin suoraan mennään. Multahan onnistuu tää tyhjää katsominen joskus vähän liiankin hyvin. Mutta siis, laukat nousi hyvin molempiin suuntiin. Jälleen oikeelle tuli huonommat nostot ja ei sujunut niin hyvin. Poni kuitenkin innostui tosi paljon ja piti söpöjä pikkupossu ääniä! Ei sille voinut ku nauraa ku aina ku anto laukkapohkeet ni kuulu vaa "IIIII" ja sit lähti. Ei ainakaan tarvinnut huolehtia ettei laukat nousekaan. 

Loppukeventelyt ja Nikkis ei jaksanut millään hiljentää vauhtia, kun oli niin innostunut laukasta. Kuitenkin pysyi ihan hallinnassa loppuun asti. Loppukäynneissä keräsin ohjat vaan kerran takaisin hetkellisesti, kun tuli luimimiskohtaus. Muuten meni rauhassa käynnit. Mariannen kanssa jutskailtiin ja mietittiin että jatkan kuitenkin vielä ponilla kisoihin asti, jotta saataisiin tällä kertaa hyväksytty suoritus. Kannukset käskettiin ostaa, joten joku päivä mennään Hennan kanssa kauppaan, jos vaikka jo ens kerralla harjoteltas niillä. 

No, tä oli sit taas tässä :D Tuli vähän pitkähkö, kun oli kuvia ja kolme tuntia samassa, mutta haittaneekos tuo? 

Heippsan

Tiia