Jouluaatto!!

Moikkelis!! Ja hyvää joulua, vähän myöhään kylläkin.
   Avasin eilen aamulla innoissani kaverien antamat lahjat, koska tiesin saavani uuden stampperin. Siellähän se konadin stampperi odotti käyttöönottoa, joten lakkasinkin jo aamulla aattokynnet. Päätin mennä helpoimman kautta joten laitoin peukaloon ja nimettömään leiman ja muihin kynsiin erilaisia hiekkalakkoja. Tällaisilla siis mentiin koko aattoilta.

Vasemmalta oikealle: Isadoran love crush, w7 valkoinen, OPI:n what wizardy is this? ja OPI:n solitaire.

   Lahjaksi sain sukulaisilta ja vanhemmilta kånkenin repun, meikkisuteja, tangle teezerin, pörrösukat, läppärikuoren, neljä muumimukia, pari kirjaa, pari paitaa ja suklaata, jotain tais varmaa jäädä välistä... Ystävät anto kans aivan mahtavia lahjoja ja oon tän vuoden lahjoihi ylipäänsä tosi tyytyväine. Sain body shopista mangorasvaa ja -saippuaa, huulirasvaa, kasvonaamioita, kynttilöitä ja sen aiemmin mainitun stampperin.

Moikka!

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle?

Taitaapi olla.. Jotenkin ei yhtään tajua et joulu on 3 päivän päästä? Tai siis meillähän vietetään joulu/ avataan paketit jo huomenna, koska lähdetään maanantaina yöllä Gran Canarialle. Vähän erilainen joulu siis tiedossa. Vielä ei ole mitään pakattuna, ja tänään tallilta lähtiessä mietittiin Hennan kanssa että onkohan meillä ees matkalaukkuja? Marianne naureskeli vähän. 

Pakko kertoo nyt vielä et heräsin perjantai aamuna aika kummallisesti. N. puoli 10 aikaan jollon oli puol tuntia vielä aikaa nukkua, herään yhtäkkiä kun tollanen lasinen kynttilä putoo mun päähän..? Nyt kaikki varmasti miettii, et mites se on ees mahollista. Mutta siis mulla on sängyn päällä tollanen hylly joka on mun yöpöytänä. Sen päältä se tippus. 

Ehkä sit päivän aiheeseen eli tuntiin. Marianne oli vissiin unohtanut taas vaihdon, mutta ite sanos ettei ollu unohtanut :D. Halus kuulemma viel et meen Nikkiksellä, ku aloin kuulemma taas vaihteeks ratsastaa. Mut ei aina jaksa samalla jumputtaa menemää.. On Nikkis kyl silti kivempi ku Evita ;) Sopii mulle paremmin! No mentiin laittaa Evita kuntoon, ku Nikkis oli jo tunnilla. Ei saatu millään ihan puhtaaksi, ku sillä oli kauhee likaläntti takapuolen päällä. Satula ja suitset päälle ja menoks. Kiipustin Evitan selkään ja ihmettelin taas leveyttä ja korkeutta :D 

Lähettiin kävelee ja tunnustelee askelia. Alotettiin heti volttitehtävällä. Kentällä oli puomeja ja tötsiä vähän joka välis, niin jokasen kohdalla piti tehdä voltti. 

Toi nyt yrittää jotain esittää mut.. Tehtiin siis ensin vasempaan kierrokseen. Evita kääntys tosi kivasti, oli tosi herkkä eikä jääny seurailee muita. Siin se on kyl tosi erilainen ku Nikkis, ku sit taas Nikkis jää seurailee herkästi muita ja joutuu raipal muistuttaa, et hetkonenn, kukas määrääkään? 

Yhteensähän koko kierrokseen mahtuu 8 volttia, eli siinä ei hirveesti hevonenkaan ehdi miettimään mitään ilkeyksiä, kun joutuu keskittymään ratsastajaan. Ainakin Nikkiksen kanssa toi tehtävä ois tosi hyvä, koska just ei ehi miettimään autoja sun muita. Äh, eihän tää onnistu, en oo yhessäkään postaukses varmaa puhumatta jotain Nikkiksestä. Vaikka menisinki jollain muulla.. :D Hassua. Sitten vaihettiin suuntaa ja meni tosi hyvin sillonkin. Marianne tuli ja kyseli kaikilta kaikkea. 

Siirryttiin kevyeeseen raviin, hankalaan sellaiseen :D Oli niiiin iso askel et ei vaan osannu keventää.. Kyl se siit sit jossai vaihees vähän paremmin alko sujumaan. Tehtävänä oli kolmikaarinen. Eli tötsältä puomille ja takas toiselle tötsälle. Tääki meni tosi hyvin, jotenki ohjaus toimi tosi hyvin. 

Siirryttiin käyntiin ja alettiin tekee kulmia. Johtava sisäohja ja ulkoavut kääntää. Tääki tehtävä meni tosi hyvin, mut oikeestaan vissiin vaan mulla? Ainaki Marianne sanos et mä oon ainut kenel on sujunu koko tunnin hyvin? Hassua.. Yleensä mä oon se kenel menee huonosti ja kaikil muil hyvin :D Nooo, miten vaa. Siirryttiin harjotusraviin jatkamaan samaa tehtävää. Oli vähän ahdast ravailla siel ku muut käveli, ja oli samas nurkas melkeest :D Tuli paniikki mulle ja Evitalle ja lähettiin hiihtelee alta..Tajusin siin sit vähän myöhemmin et se raippahan sen oikeestan aiheuttiki, ainaki osittain. Annoin sit loppukäynneis raipan pois. Ku muil oli vähän ongelmia, niin siirryttiin tekemään tehtävää takas käyntiin. No, ainaki mulla tuli paljon kulman ratsastusta! 

Lopputunti meni sit kävellessä.. Ei siis taaskaan päästy laukkailemaan, oon oikeestaa ihan tyytyväinenki tähän :D. Ois se iha jees koittaa Evitallaki laukkaa, ku ei viimekskää laukattu ku menin sil. No mut, kaikki aikanaan. 

Todettiin sit Mariannen kanssa yhessä vielä, et kyl se Nikkis sopii mulle paljon paremmin ku muut ;)

Siit ei pääse yli eikä ympäri! Mun raippa oli viety >:D Joten jäätiin kattomaan viimistä tuntia. Lopulta saatiin mun raippa takas Emmalta ja lähettiin kotiin. 

No, ei ollu kuviakaan tai mitään, mut ainaki tuli ajoissa tää teksti! :D 

Hyvää joulua ja uutta vuotta, niitä ennen en varmaankaan kirjota enää. Taukoa tulee viikon verran ratsastuksesta, eli 2 viikon päästä taas kirjottelen, varmaan matkasta tulee ehkä ennen sitä jotain postausta :)

Heiheei!

Tiia

Dementia

Lauantaina taas tallille. Oltiin vähän myöhässä.. Lähettiin kotoota 25 yli 10 ja puolelta ois pitänyt olla jo tallilla. No oltiin sit 20 vaille perillä, tuli vähän kiire. Onneks Evita oli jo valmiina kentällä. Nikkis tarhasta ja harjaamaan. Marianne oli siis unohtanut että Hennan piti mennä Nikkiksellä ja mun Evitalla, mut tyydyttiin tähän (siitä toi otsikkokin). Poni ei ollut onneks kovin likanen, vähän oli vaan heinää selässä. Nopeesti vaan poni ja meidät kuntoon ja kentälle. Tällä kertaa vähän positiivisemmalla mielellä!

Kiipustin selkään itse (en jaksanut venailla Mariannee joka köpötteli vasta sisältä päin) ja lähin kävelee. Pyysin vaa reippaampaa käyntiä ja kaikki turhat kyttäilyt ja jännittämiset pois. Käveltiin hetkisen ja sitte alettiin tekee tehtävää. Kulmiin 10 metrin voltit ja pitkille sivuille kolmikaarista. Vauhti vähän hiipus aluksi, mut muistuttelin pari kertaa raipallakin ni muisti poniki kävellä enemmän. Käynnissä tyttönen kääntyikin hyvin ja kuunteli kivasti!

Siirryttiin kevyeesee raviin ja muutettiin tehtävää vähän. Volteista tuli pääty-ympyröitä ja silleen. Raviin holahop vaan ja ensin haettiin tahtia kuntoon, sitte vasta ympyrät ja kiemurat. Ravi tuli helposti, kun poni oli kivasti kuulolla ja keskittynyt muhun. Kääntäminen oli aluksi tosi hankalaa, mut Marianne huuteli neuvoja, jonka jälkeen siitäkin tuli iha helppoa :)! Pari kertaa meinas loppua ravi, kun joku tuli vaikka eteen tai sitte voltilla, ihan muuten vaa, mut saatiin tääkin aina korjattua tosi nopeesti. Oikeestaan, tää kirjottaminen on täl hetkel tälläst mömmömmöö, selitän vaan jotain, kun ei tule mitään mieleen.. Kerronpahan vaan vähän tunnista. Ehkä joku jaksaa lukea. :D Viime postaus oli jotenkin poikkeuksellisen pitkä, kun valittelin surkeuttani ja sitä fiilistelin ku voitin ja sillai. Mut ei kaikki voi aina olla helppoo. Täl kertaa ratsastus oli helppoo. Tai no eihän se ollu helppoo, mut oli se nyt parempaa kuin viimeksi. Ja nyt ei kirjottaminen suju..

Jatketaan tunnista sitte. Eli ravi oli ihan jees ja sillai. Otettiin pienet välikäynnit jolloin huomasin, että poni oli oikeesti rentoutunu kivasti. Se laski päätä alas ja uskalsin päästää ohjat oikeestaan kokonaan pois. Nikkis on vaan niin ihana! Oon varmaan sanonu ton miljoona kertaa, mut ku se vaan on jotain sellasta mistä ei voi päästää irti! Mua ärsyttää ihan vietävästi jos kasvan tästä vielä vähänkin, sit musta tulee vielä painavampiki ja sit en enää voi mennä mun omalla murulla?! NOU! Haluan olla ikuisesti tän kokoinen, että pääsen mun rakkaalla! Okei, sehän on tuntiponi, kaikki aattelee, et on hölmöä sanoa näin tuntiponista.. Mut ne kenel on samanlainen tunne, ni tietää mitä se oikeesti on! Välillä menee huonosti ja se vaan on nieltävä, mut nää onnistumiset on vaan niin parhaita, varsinkin just tän ihanan tamman kanssa! Tuntuu aina kauheelta kun joutuu kiipustaa alas sieltä selästä ja luovuttaa poni toiselle ratsastajalle, melkeenpä aina sille samalle vieläpä. Jos tää henkilö onki viemäs multa mun rakasta! kohta se tulee mun kanssa samalle tunnille ja mut siirretään vaikka pomon selkään. EI KÄY! sit saan itkupotkuraivarit ja heittäydyn sinne maahan ja vien Nikkiksen mukanani kotiin! Laukataan yhdessä auringonlaskuun! Eihän Pomossa mitään vikaa ole, mut ku se ihana rakas Nikkis! <3

Okei noniin, jatketaas aiheesta. Jatkettiin siitä harjotusravissa. Musta se oli niin ihanaa, kun Nikkis oli säikähtämässä taas autoa, mutta mä osasin olla jotenkin just oikeella tavalla siellä sen tukena, ettei sitten säikähdettykään mitään. Hieno tunne kyllä! Jatkettiin rauhaisaa ravia tehden päätyvoltteja. Kyllä ne vaihtu taas volteiksi :D. Jossain vaiheessa Marianne kehui, että poni hakeutuu pyöreäksi muotoon. Ei saanut painaa kädelle. Jos se niin teki, täytyi pitää vaan takajalat töissä, jotta poni jaksoi kantaa itseään ihan itse! Onnistuin, koska en ainakaan huomannut että ois painanu kädelle yhtään. Alussa kyllä vähän, mut Mariannen ohjeiden jälkeen ei. Sekin on jotenki niin hieno fiilis. Kaikki on tänään hienoa, kun muistelen tuntia :D.
Loppukäynneissä taas poni painoi päätään alas ja käveli rennon rauhallisesti. Mun käsiä kuumotti, ja mun hanskat oli ihan märät. Ei mikään paras valinta nää toppahanskat! Tunnin alussa mulla oli kylmä, mut ku teki vaan hommia ni kaduin ku oli kaikki talvivarusteet päällä.
Kirjattiin kortti ja kotiin päin! Voi voi.. Ens kerta enää ja sit onki viikon tauko.. Mahtaakohan Marianne tällä kertaa muistaa meiän vaihdon? ;) Ken tietää? (Barbie ei!)

Juu heivaaan
Tiia

Taistelu jatkuu..

Tähän ekaks linkkaan yhen blogin arvonnan. Käykää siis osallistumassa jos kun kiinnostaa!
http://dream-it-like-i-do.blogspot.fi/2013/12/jouluarvonta.html


Sitten tulee kaaauheet anteekspyynnöt kun en ole taaskaan kirjotellut aktiivisesti..
Hennan piti kirjottaa 30.10. olleesta tunnista, mut ei ole koulukiireiltään ehtinyt/ muistanut ja mä en olis halunnut tätä viime viikolta tehdä ennen sitä.. Mut ehkä me unohdetaan se, ja Henna saa kirjottaa joskus toiste!
Tallille siis ja niinku luulen ni varmaan kaikki tietää että oli satanut lunta! Luovutusvoitto talvelle: talvikengät ja toppatakki päälle! Viime viikolla menin vielä syystamineissa mut enää ei pystyny/kehdannu.
Nikkis oli taas tarhassa oottelemassa paksun  talviturkkinsa kanssa, et josko vaikka pääsis sisälle lämpimään. Poni oli vähän reippaan olonen kun hain sen ja talutin. Lähti jopa raviin ihan just ennen tallin ovea.
Jätin sen karsinaan mutustelemaan heiniä ja menin ihmettelemään kaisan karsinan ovea. Se oli jotenkin luiskahtanut hassusti pois paikaltaan ja jouduttiin kutsumaan Erno paikalle. Kaisan ovi saatiin kuntoon ja kaikki jatko kiireellä tekemisiään. Satula vaan selkään ja hops! Säikähdettiin matkalla hurrjaa Elvis-pullaakin kun se tuli pikkutallista ja ilmesty yhtäkkii nurkan takaa! Selkään ja käyntejä aloteltiin.

Olin heti käynnissä jo tosi jännittynyt, että miten tässä mahtaa käydä, kun kaksi kertaa peräkkäin menny jo huonosti.. No käveltiin kuitenkin, vaikka vähän matoiltiin. Alotettiin sitten tehtävää, eli kolmikaarista:

Taas näit mun hienoi piirrustuksii.. Toiki näyttää niskatyynyltä..
No mut siis joo eli käytettiin vaan toista puolta kenttää, koska toisella puolella lumen alla oli jäätä.. Eli käännettiin kulman jälkeen vasemmalle, suoristettiin, käännettiin oikealle suoristettiin ja sitte taas vasemmalle.
Ei onnistunut sitte alkuunkaa.. Olin jännittyny ja en saanu poniin mitään kontaktii, mentii vinoon, ei käännytty ja kaikki oli huonosti. Marianne yritti kaikin tavoin saamaa mua ryhdistäytymää, mut en vaa saanu itteeni niskast kii. Mentiin kaks kertaa toi tehtävä hyvin läpi, mut ei siit oikee mitään tullu, luovutin ja se oli virhe.

Lähettiin raviin Yritettiin lähteä raviin, mutta ei lähetty, koska olin luovuttanu jo käynnissä. Madeltiin keskellä ja yritettiin mennä uralle. Päästiinki pari kertaa ravaamaan yks pitkä sivu, kunnes tein virheen ja aloin kääntämään sisälle. Paino oli koko aika sisällä ja Nikkis kaatu sisälle. Muut ravaili, mä nössöilin keskellä ja yritin epätoivosesti kerätä itteeni. Sit Marianne anto kaks vaihtoehtoo: Joko mä ratsastan TAI vien ponin sisälle. Miettisin et mitäköhän Marianne sanois jos mä lähtisinki sisälle? Mut eihän se käy päinsä. No enhän mä nyt tietenkään vie ponia sisälle. Sillon mä sit keräsin itteni sieltä maasta ja aloin miettimään et miks mä ees nössöilen. Nikkis oli tietty vähän virkeemmän olonen ku oli lunta ja pakkasta, mut ei se nyt tarkota sitä etteikö vois ratsastaa? Olen tyhmä.. "Säikähdettiin" autoa, Marianne käski antaa raippaa. Miettisin pienen hetken et annanko vai enkö, mut annoin, koska ei se nyt oikeesti pelkää autoja. Juksaa vaan. Säikähdettiin toista autoa, enkä tällä kertaa miettiny tai odottanu Mariannen käskyä, vaan lätkäsin heti kaks kertaa raipalla. Poni jäi vähän miettimään, että mikäs sille nyt tuli. Äsken se ei uskaltanut käskeä, ja yhtäkkiä se lätkii mua raipalla. Eihän se ees päässy lähtee mihinkään, kun mä ennakoin ja pidin ohjat tiukalla, mä tunsin ku sen jalat lähti ja sit pidäte, raippa. Ei päästy 2 metrii pidemmälle ja siitä oon ylpee! En oo koskaan saanut hevosta noin nopsaa pysähtyy.

Vanha kuva

Mentiin keskiympyrälle ravaamaan. Vaan mä ja Nikkis. Saipahan miettiä et mitä tuli tehtyä, ku muut käveli vieressä. Yritti potkiaki muita, mut enpäs antanu vaan pohkeet vaa kii ja kovempaa! Ei se nyt sovi kiukutella muille hevosille. Marianne sitte kehuskeli siellä et kuinka hyvin tää keskiympyrän ratsastaminen sujuukaan, kun se sattuu välillä olemaan aika hankalaa :D Mulla oli sen verran adrenaliinitaso korkeella et mulle oli ihan sama kuinka kovaa mentiin, mut mä en alas tuu, enkä annan sen mennä pois ympyrältä! Muutaman kerran poni meinas hyytyä, annoin vaa raippaa ni poni jatko. Oltiin hetki ravattu siinä, ni saatiin vähän aikaa levähtää.

Otettiin sitte laukkaa. Yritin samalla periaatteella. Annoin muitten mennä ensin pari kertaa ja sit nostin laukan. Laukkasin muutaman kierroksen, jos poni meinas hyytyy, pohkeet vaa kiinni ja raippaa. Eipähän hyytynytkään, kyllä sen ponin kunto kestää, ei se mikään eläkeläinen ole! Laskin itte raviin ja nostin vielä kerran ihan pienelle pätkälle. Toiseen suuntaan sama juttu. Eipähän muuten tullut laukassakaan enää mieleen säikähtää autoa tai muuten vaan lähteä kaahottamaan täysiä.

Loppukäynneissä mulle tuli voittaja fiilis. Pidin itteni kasassa, ja sain ponin kuuntelemaan mua. Mariannekin oli kovin tyytyväinen tähän lopputuntiin, ku olin ottanu itteeni niskast kii ja uuden asenteen!
Olin oikeesti aika tyytyväinen tuntiin. Ei se nyt niin loistavasti mennyt esim. istunnan ja apujen kannalta, mut en nyt sanois et ihan huonostikaan mennyt.
Kortin kirjaus ja kotia kohti!

Tällä viikolla koitan sitte tehdä tekstin ajoissa!

Heippahei!
Tiia