Lauantaina taas tallille. Oltiin vähän myöhässä.. Lähettiin kotoota 25 yli 10 ja puolelta ois pitänyt olla jo tallilla. No oltiin sit 20 vaille perillä, tuli vähän kiire. Onneks Evita oli jo valmiina kentällä. Nikkis tarhasta ja harjaamaan. Marianne oli siis unohtanut että Hennan piti mennä Nikkiksellä ja mun Evitalla, mut tyydyttiin tähän (siitä toi otsikkokin). Poni ei ollut onneks kovin likanen, vähän oli vaan heinää selässä. Nopeesti vaan poni ja meidät kuntoon ja kentälle. Tällä kertaa vähän positiivisemmalla mielellä!
Kiipustin selkään itse (en jaksanut venailla Mariannee joka köpötteli vasta sisältä päin) ja lähin kävelee. Pyysin vaa reippaampaa käyntiä ja kaikki turhat kyttäilyt ja jännittämiset pois. Käveltiin hetkisen ja sitte alettiin tekee tehtävää. Kulmiin 10 metrin voltit ja pitkille sivuille kolmikaarista. Vauhti vähän hiipus aluksi, mut muistuttelin pari kertaa raipallakin ni muisti poniki kävellä enemmän. Käynnissä tyttönen kääntyikin hyvin ja kuunteli kivasti!
Siirryttiin kevyeesee raviin ja muutettiin tehtävää vähän. Volteista tuli pääty-ympyröitä ja silleen. Raviin holahop vaan ja ensin haettiin tahtia kuntoon, sitte vasta ympyrät ja kiemurat. Ravi tuli helposti, kun poni oli kivasti kuulolla ja keskittynyt muhun. Kääntäminen oli aluksi tosi hankalaa, mut Marianne huuteli neuvoja, jonka jälkeen siitäkin tuli iha helppoa :)! Pari kertaa meinas loppua ravi, kun joku tuli vaikka eteen tai sitte voltilla, ihan muuten vaa, mut saatiin tääkin aina korjattua tosi nopeesti. Oikeestaan, tää kirjottaminen on täl hetkel tälläst mömmömmöö, selitän vaan jotain, kun ei tule mitään mieleen.. Kerronpahan vaan vähän tunnista. Ehkä joku jaksaa lukea. :D Viime postaus oli jotenkin poikkeuksellisen pitkä, kun valittelin surkeuttani ja sitä fiilistelin ku voitin ja sillai. Mut ei kaikki voi aina olla helppoo. Täl kertaa ratsastus oli helppoo. Tai no eihän se ollu helppoo, mut oli se nyt parempaa kuin viimeksi. Ja nyt ei kirjottaminen suju..
Jatketaan tunnista sitte. Eli ravi oli ihan jees ja sillai. Otettiin pienet välikäynnit jolloin huomasin, että poni oli oikeesti rentoutunu kivasti. Se laski päätä alas ja uskalsin päästää ohjat oikeestaan kokonaan pois. Nikkis on vaan niin ihana! Oon varmaan sanonu ton miljoona kertaa, mut ku se vaan on jotain sellasta mistä ei voi päästää irti! Mua ärsyttää ihan vietävästi jos kasvan tästä vielä vähänkin, sit musta tulee vielä painavampiki ja sit en enää voi mennä mun omalla murulla?! NOU! Haluan olla ikuisesti tän kokoinen, että pääsen mun rakkaalla! Okei, sehän on tuntiponi, kaikki aattelee, et on hölmöä sanoa näin tuntiponista.. Mut ne kenel on samanlainen tunne, ni tietää mitä se oikeesti on! Välillä menee huonosti ja se vaan on nieltävä, mut nää onnistumiset on vaan niin parhaita, varsinkin just tän ihanan tamman kanssa! Tuntuu aina kauheelta kun joutuu kiipustaa alas sieltä selästä ja luovuttaa poni toiselle ratsastajalle, melkeenpä aina sille samalle vieläpä. Jos tää henkilö onki viemäs multa mun rakasta! kohta se tulee mun kanssa samalle tunnille ja mut siirretään vaikka pomon selkään. EI KÄY! sit saan itkupotkuraivarit ja heittäydyn sinne maahan ja vien Nikkiksen mukanani kotiin! Laukataan yhdessä auringonlaskuun! Eihän Pomossa mitään vikaa ole, mut ku se ihana rakas Nikkis! <3
Okei noniin, jatketaas aiheesta. Jatkettiin siitä harjotusravissa. Musta se oli niin ihanaa, kun Nikkis oli säikähtämässä taas autoa, mutta mä osasin olla jotenkin just oikeella tavalla siellä sen tukena, ettei sitten säikähdettykään mitään. Hieno tunne kyllä! Jatkettiin rauhaisaa ravia tehden päätyvoltteja. Kyllä ne vaihtu taas volteiksi :D. Jossain vaiheessa Marianne kehui, että poni hakeutuu pyöreäksi muotoon. Ei saanut painaa kädelle. Jos se niin teki, täytyi pitää vaan takajalat töissä, jotta poni jaksoi kantaa itseään ihan itse! Onnistuin, koska en ainakaan huomannut että ois painanu kädelle yhtään. Alussa kyllä vähän, mut Mariannen ohjeiden jälkeen ei. Sekin on jotenki niin hieno fiilis. Kaikki on tänään hienoa, kun muistelen tuntia :D.
Loppukäynneissä taas poni painoi päätään alas ja käveli rennon rauhallisesti. Mun käsiä kuumotti, ja mun hanskat oli ihan märät. Ei mikään paras valinta nää toppahanskat! Tunnin alussa mulla oli kylmä, mut ku teki vaan hommia ni kaduin ku oli kaikki talvivarusteet päällä.
Kirjattiin kortti ja kotiin päin! Voi voi.. Ens kerta enää ja sit onki viikon tauko.. Mahtaakohan Marianne tällä kertaa muistaa meiän vaihdon? ;) Ken tietää? (Barbie ei!)
Juu heivaaan
Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti