Ratsastushistoria.

Ratsastus minun kohdallani alkoi siitä kun koulussa puheeksi tuli ratsastus ja hevoset. Ennen ensimmäistä ratsastustuntia olin käynyt vain synttäreillä ja kaupan poniajelulla. Kallis harrastus kuin se onkin niin minä menin ja kinusin vanhemmiltani lupaa mennä kaverini kanssa tallille. Eihän siinä mitään kun se katselu on ilmaista mutta halusin hevosen selkään. Silloin ei ollut mielessä muu kuin söpöt hevoset ja halu kokea jotain uutta. Jotenkin sain suostuteltua vanhempani maksamaan ensimmäisen tunnin joka venyi ensimmäiseen kymppikorttiin, heppaleireihin ja lopulta monen vuoden ratsastukseen.

   Tallia olen kuuden vuoden aikana vaihtanut neljä kertaa; ensimmäisellä tallilla olin vain käymässä kerran, toisella pari kertaa, kolmannella viisi vuotta ja viimeisellä olen nyt ollut pari kertaa. Viimeisin talli on ollut mieleeni erityisesti hevosten, opettajan ja tilojen suhteen. En kaipaa täydellistä maneesitallia jossa opettajat ovat kouluttautuneet ties missä puolella maailmaa ja hevosia jotka ovat koulutukseltaan vaA, vaan hyvää mieltä ja rentoa opetusta. 

   Ja kaikille jotka vähättelevät hevosia ja tätä urheilulajia niin miettikääpä: Me saamme parin tonnin pelokkaan saaliseläimen liikkumaan miten haluamme ja minne haluamme, kokoamaan itsensä hallituun liikkeeseen ja kantamaan itsensä ja ratsastajansa. Se on taito.

    Tässä ratsastushistoriani lyhykäisyydessään... Nyt yritän julkaista ekaa kertaa kännykällä postauksen joten katsotaan miten menee.... :)
Roosa.